Olen viime aikoina pohtinut paljon sitä, miksi kilpailuissa on joskus niin vaikeaa ratsastaa samalla tavalla kuin kotona. Miksi muiden ihmisten katseet, kommentit ja käyttäytyminen voivat vaikuttaa niin paljon omaan tekemiseen? Miksi annan muiden läsnäolon luoda paineita, vaikka minun pitäisi keskittyä vain hevoseeni ja omaan ratsastamiseeni?

Kotona uskallan ratsastaa rohkeasti, tehdä päätöksiä ja korjata virheitä. Kilpailuissa saatan kuitenkin huomata miettiväni liikaa sitä, miltä tekemiseni näyttää muiden silmissä. Silloin alan helposti varmistella ja huomaamattani pienentää omaa ratsastamistani.

Olen miettinyt, miksi muiden mielipiteillä on niin suuri merkitys. Todellisuudessa niillä muillakin ihmisillä on varmasti aivan samanlaisia paineita ja epävarmuuksia. Se itsevarmalta näyttävä ratsastaja saattaa jännittää aivan yhtä paljon kuin minäkin. Ja se ihminen, jonka katsetta tulkitsen arvostelevaksi, saattaa miettiä aivan muita asioita.

Miksi siis antaisin muiden mahdollisten mielipiteiden määrittää sen, kuinka rohkeasti uskallan itse ratsastaa?

Keskittyminen on taito, jota voi harjoitella

Olen yrittänyt opetella sulkemaan kilpailuissa ylimääräiset häiriötekijät pois ja keskittymään vain olennaiseen. Tavoitteena ei ole olla huomaamatta ympäristöä, vaan oppia palauttamaan huomio takaisin hevoseen aina, kun ajatukset lähtevät harhailemaan.

Olen harjoitellut tätä jo kotona. Yritän keskittyä yhteen asiaan kerrallaan: hevosen rytmiin, tasapainoon, tuntumaan tai seuraavaan tehtävään. Jos huomaan ajatusteni karkaavan, palautan ne tietoisesti takaisin ratsastamiseen.

Haluan oppia ajattelemaan kilpailusuoritusta samalla tavalla. Ei koko rataa, lopputulosta tai mahdollisia virheitä kerralla, vaan yhtä tehtävää ja hetkeä kerrallaan.

Olen myös harjoitellut sitä, etten jäisi kiinni virheisiin. Jos jokin ei onnistu, minun täytyy pystyä jatkamaan eteenpäin. Virheitä ehtii analysoida suorituksen jälkeen.

Hevonen ei tarvitse minua miettimään, mitä muut ajattelevat. Se tarvitsee minut ratsastamaan.

Rohkeutta olla oma itsensä

Olen ymmärtänyt, ettei hyvä kilpailusuoritus välttämättä tarkoita sitä, ettei jännittäisi lainkaan. Tärkeämpää on oppia ratsastamaan hyvin myös silloin, kun jännittää.

Haluan uskaltaa tehdä kilpailuissa samoja päätöksiä kuin kotona. Ratsastaa määrätietoisesti, luottaa omaan osaamiseeni ja antaa itselleni mahdollisuuden onnistua.

Muiden ratsastajien onnistuminen ei ole minulta pois, eikä jonkun toisen mielipide muuta sitä, mitä minä osaan.

En halua käyttää energiaani siihen, miltä ratsastamiseni näyttää muiden silmissä. Haluan käyttää sen siihen, miltä hevonen tuntuu ja miten voin ratsastaa sitä mahdollisimman hyvin.

Harjoitus tekee toivottavasti mestarin

Tämä kaikki on minulle edelleen harjoittelua. Välillä onnistun keskittymään paremmin ja välillä huomaan taas ajattelevani liikaa kaikkea ympärillä tapahtuvaa.

Mutta olen alkanut ymmärtää, että mieltä täytyy harjoitella aivan samalla tavalla kuin ratsastustaitojakin. Keskittyminen, itsevarmuus ja paineensietokyky eivät kehity itsestään, vaan vaativat toistoja.

Ehkä tärkeintä ei olekaan päästä kokonaan eroon jännityksestä tai muiden ihmisten vaikutuksesta, vaan oppia palauttamaan oma huomio takaisin siihen, millä on oikeasti merkitystä.

Minä, hevonen ja meidän yhteinen tekemisemme.

Haluan oppia ratsastamaan kilpailuissa rohkeasti omalla tasollani, ilman että pienennän itseäni muiden ihmisten vuoksi. Haluan uskaltaa näyttää sen osaamisen, jonka eteen olen tehnyt töitä.

En vielä aina onnistu siinä, mutta aion jatkaa harjoittelua.

Harjoitus tekee toivottavasti mestarin – myös oman mielen hallinnassa.

Ja ehkä seuraavissa kilpailuissa osaan taas vähän paremmin unohtaa, mitä muut ajattelevat, ja keskittyä siihen, minkä vuoksi olen siellä.